(Liuku)lumikenkävinkit Saariselälle

Vietimme vuodenvaihteen Saariselän ympäristössä. Tällä kertaa majoituimme mukavasti mökissä ja teimme muutaman tunnin päiväretkiä valoisaan aikaan. Aurinkohan ei vielä noussut lainkaan, mutta käytännössä valoisaa aikaa oli klo 11 ja 14 välillä. Tällä kertaa saimme myös nauttia leudosta säästä, sillä lämpötilat vaihtelivat 0 ja -15 asteen välillä, kun usein vuodenvaihteessa saa ulkoilla rapsakoissa -30 asteen lämpötiloissa.

Ensimmäisenä päivänä lähdimme Kiilopään tunturikeskukselta kiertämään Ahopäät. Kesällä Ahopäillä menee luontopolku, jota nytkin seurasimme alkumatkan. Vähän poroaidan portin jälkeen ei muita jälkiä enää juuri löytynyt, ja päätimme tehdä oman reitin avotunturiin. Emme laskeutuneet kesäreitin mukaisesti Ahopäiden takaiseen kuruun, vaan jatkoimme tunturin kuvetta kiertäen kohti huippua.

Huipulta on kauniit näkymät Kiilopään ohi. Alaspäin lasketellessa oikea suunta on helppo säilyttää, kunhan muistaa että poroaita kulkee tunturin reunaa ja siitä pääsee läpi joko samasta portista kuin tullessakin tai lähempää Luulammen tupaa.

Seuraavana päivänä kiipesimme Iisakkipäälle Saariselän keskuksesta. Latujen lähtöpisteesta on Iisakkipää-merkein opastus tunturiin ja huipun kautta kulkevalle ympyräreitille. Iisakkipäälle on kuljettu selkeä ura, ja merkkien mukaan on helppo pysyä oikealla polulla. Mikäli liikut liukulumikengillä, suosittelemme kiertosuunnaksi vastapäivään (ensin kohti Vahtamapäitä ja alas Kaunispään puolelta), sillä tuuli oli puhaltanut Vahtamapäiden puoleisen rinteen jäiseksi ja sitä on ikävä laskea alas.

Summittainen kartta Iisakkipään retkelle

Viimeisenä päivänä kiipesimme Kiilopäälle. Käännyimme heti lumikenkäreitin alussa kulkemaan omaa reittiämme merkityn reitin pohjoispuolelle. Alun koivikossa saa hieman kierrellä, mutta puiden harvetessa voi reittiä linjata oman mielensä mukaan. Päivä oli pilvinen, joten hienoimmat maisemat jäivät huipulla näkemättä, mutta hauska lasku alas korvasi puuttuvia maisemia.

Myös Ruijanpolku on lumikengin kuljettavissa talvella, sinne emme vain tällä kertaa itse ehtineet.

Suomen Ladulla oli Kiilopäällä käydessämme kaksi paria OAC:n liukulumikenkiä vuokrattavana, kannattaa kokeilla jos nuo hauskat kulkimet eivät ole ennestään tutut.

Pallas: Päiväretki Pyhäkerolle

Ylläksen viikon aikana kävin myös Pallaksella, jonka avotunturimaisemat ovat vieneet sydämeni auttamattomasti. Tälläkin kertaa ajoin auton hotelli Pallaksen pihaan ja heitin repun selkään ja liukulumikengät alle ja kohti tunturia. 

Keli oli liukulumikengille aivan täydellinen: alla hanki ja päällä vajaan kymmenen sentin kerros uutta lunta. Hiihto oli mukavaa ylös- ja alaspäin. Latuja on ajettu alueelle jonkin verran, mutta se ei meitä haitannut kun avomaastossa on vapaata, hiihtämätöntä hankea silmän kantamattomiin.  

 
 

Nousin Hetta-Pallas -reittiä mukaillen Pyhäkerolle ja jatkoin tällä kertaa reitin mukaisesti eteenpäin käymättä lainkaan Taivaskerolla. Katsoimme koirien kanssa suuntimat kesää varten kohti Hettaa, ja toivon todella että pääsen pian kulkemaan kesäreitin Hetan ja Pallaksen välillä. Pian pilviä alkoi kasaantua taivaalle sen verran, että totesin parhaaksi lähteä laskeutumaan takaisin hotellille päin jottei laskua tarvitsisi tehdä lumisateessa.

    

 Laskettelu alas rinnettä oli pehmeän lumen ansioista mukavaa. Hokit eivät ole mitkään rinnesukset, eikä talvikenkä tarjoa riittävää tukea kanttailuun, joten kovalla pinnalla Hokeilla laskeminen ei ole mielestäni erityisen mukavaa. Uudella lumella sen sijaan vauhti pysyy sopivana kiinteän karvan ansiosta ja ohjattavuus pehmeässä lumessa on riittävän hyvä.